R-SÄÄNTÖ ELI KANSAINVÄLINEN SÄÄNTÖ

Modernin ratakilpapurjehduksen perusta

R-mittasääntö on purjeveneiden suunnittelusääntö, joka vahvistettiin vuonna 1907. Säännöstä tuli modernin ratakilpapurjehduksen perusta. Se mahdollisti ensimmäistä kertaa kansainväliset kilpailut samaan konstruktioluokkaan kuuluvien veneiden kesken ilman monimutkaisia tasoitussääntöjä. Mittasäännön kaavasta on tuloksena tietty metrimäärä, joka ei kuitenkaan viittaa veneen todelliseen pituuteen. Esimerkiksi 12mR-luokan vene on noin 22 metriä, ja 8mR-luokan vene noin 15 metriä pitkä.

R-veneitä suunniteltiin aluksi hyvin monessa kokoluokassa, mutta vähitellen vakiintuivat 6mR-, 8mR-, 10mR- ja 12mR-veneet. Suurin - 23-metrinen - R-säännön mukainen vene on käytännössä J-luokan vene, joilla America's Cup -kilpailut käytiin ennen toista maailmansotaa. J-veneet olivat tosin suunniteltuja amerikkalaisen ns. Universal Rulen mukaan, jonka R-mittasääntö vähitellen syrjäytti. Kaikki ennen 1960 rakennetut R-säännön veneet luokitellaan tänään klassikoiksi.

Ennen toista maailmansotaa R-mittasäännön pohjalta syntyi pienempi 5m-veneiden luokka, jonka lähes kokonaan syrjäytti myös R-sääntöön perustuva toisen maailmansodan jälkeen 5.5m-veneluokka. Nämä konstruktioluokat muistuttavat paljon, mutta eivät tarkalleen ottaen ole R-veneitä: mittasäännöt ovat erilaiset.

Kaikki R-veneet ovat olleet olympialuokkia eri aikoina. 12mR-veneillä purjehdittiin America's Cup -kilpailut vuosina 1958-1987. Uusin tulokas on yhden henkilön purjehdittava 2.4 mR, jolla purjehditaan paralympialaisissa.

Wikipedia